Uuden elämän alku vaati paljon keskittymistä, kovaa itsekuria, jaksamista ruoanlaiton suhteen (teen päivittäin töissä ruokaa, niin kotona sitä ei millään jaksaisi enään tehdä), totuttelemista uuteen ruokarytmiin, veden juomisen opettelua ja kaikkea muuta.
Ensimmäinen viikko onnistui paremmin kuin osasin odottaa. Pysyin hyvin ruokarytmissä, tein niitä ruokia joita olin suunnitellut eikä mielitekoja ylimääräisiin ollut.
Töihin kun palasin loppiaisen jälkeen niin pari ensimmäistä päivää onnistuin mielestäni täydellisesti, tsempattiin työkavereiden kanssa toisiamme ja jemmasimme kaikki suklaat joita joulusta oli kahvihuoneeseen jäänyt.
Viikon aikana en juurikaan liikkunut ylimääräistä, mitä nyt töissä ja koiran kanssa. Joten olen kyllä tyytyväinen ensimmäisen viikon pudotukseenkin. Housutkin tuntuivat löysemmiltä joten lieneen turvotuskin on lasku suunnassa.
Perjantaina koin ensimmäisen vastoinkäymisen. Kaaduin liukkaalla tiellä matkalla töihin ja satutin polveni. Töissä en pystynyt olemaan normaalisti, en muistanut syödä enkä oikein juodakaan. Onneks polvessani ei ollut pintavaurioita vakavampaa, mutta lääkäri määräsi minut silti levolle tähän tiistai päivään saakka.
Viikonloppuna oli herkkupäivä ja se venyi kaksi päiväiseksi. Tosin en syönyt paljoa, mutta silti.
Alku viikon, kun olen ollut sairaslomalla niin päivistäni unohtui rytmi. Myös ruokailujen suhteen ja suusta on mennyt alas sellaistakin mitä ei olisi pitänyt. Mrr... missä se itsekuri on, mikä oli vielä hyvin vahva aloittaessani tämän projektin.
Huomenna takaisin töihin ja normaaliin rytmiin kiinni. Kunhan polvestani haavat ovat parantuneet ja kireys on poissa niin aloitan Jutan suunnitteleman pepputreenin kolmesti viikossa. Siitä enemmän, kun sen aika on.
Laitoin tickerin blogini ylälaitaan seuraamaan edistymistäni... ja sehän menee vain eteenpäin. Joten nyt tsemppaan itseäni, että loppu viikko sujuisi suunnitelmien mukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heips. Ruusuja tai risuja. Asiattomat kommentit jää julkaisematta.